Vuoritettu neuloshuppari

En ole koskaan elämässäni tehnyt yhtäkään vuorellista vaatetta.

Kun sain Pimpulan nukkumaan, sain kuningasidean koittaa vuoritetun hupparin tekoa itselle.

Kummasti kangaskaapilta osui kuitenkin käteen neulos, jota oli vain pieni pala jäljellä. Niinpä jäi äiti ilman hupparia ja vuoritusta koitettiin ensin tyttärelle.

Ei tässä hupparissa kaikki mennyt varmastikaan oppikirjojen mukaan, sillä ompelujärjestyksen ja muut kehittelin omasta päästäni ommellessa.

Mutta, nyt en edes mieti mahdollisia mokia ja miinuksia, 

vaan olen rehellisesti ylpeä itsestä ja lopputuloksesta :) 

Hyvä minä!

Itseasiassa tämän hupparin tekemiseen meni saman verran aikaa kun hupparin jossa vain huppu vuoritettu, vaikka ompelujärjestys ei ihan hallussa ollutkaan.

Sovitus kuvia saattaa ilmestyä myöhemmin, kun nyt malli on unilla (ei ehkä ihme jos kello on 2:46)

EDIT
Lisätään yksi huono sovituskuvakin.

Heppoja ja neiti pingviini

Mieheni sisko sai maanantaina pienen tytön. 

Olen jo etukäteen ommellut tulevalle vauvalle kuomuverhon (tai itseasiassa kaksi) ja muutamia vaatteita, mutta mitään kovin tyttömäistä en uskaltanut tehdä, sillä tapoihini kuuluu epäillä kaikkea kunnes toisin todistetaan :) tässä tapauksessa sukupuolta.

Kun tyttö viimein maailmaan saapui, päätin avata kangaskaapin ja odottelin inspiraatiota.

 Miehen sisko on kova heppafani ja heiltä kotoa löytyykin yksi hevonen ja poni, useiden lampaiden, kissojen ja koiran lisäksi. Niinpä päädyin kangasvalinnassani Majapuun mustaan kamomilla heppaan.

Kaavaksi valitsin pappatakin, koska se on niin mukava ommella :) mutta koska vaatteesta piti tulla tyttömäinen, niin pitihän sitä vähän muokata.

Tästä tuli kiva, tosin en tiedä kuinka epäkäytännollinen tuo helma sitten on. 

Kokeilin helman rypytystä pelkän diffin avulla, mutta se rypyttyi ihan liian vähän. Niinpä rypytin sen sitten ihan laskoksilla. Muutaman vähemmän niitä olisi tietty voinut tehdä, mutta onpahan kunnon prinsessa helma. Helmaan lisäsin vielä pitsin.

Paidan kiinnitys puuttuu vielä. Kuvassa kiinni nuppineulojen avulla. Toivottavasti löydän sopivat nepit pian.

Oma tyttö olisi tuon paidan halunnut, eikä käsittänyt että ei se päälle maahdu :) Onneksi aiemmin tehty heppatakki kelpasi ensihätään, mutta pakkohan se oli Pimpulallekin alkaa ompelemaan.

Päätin pitkästä aikaa applikoida. Piirsin muutamia mallikuvia ja niistä tyttö ja isi valitsi suosikkinsa. Yllättäen he valitsivat saman, joten pakkohan se oli tuo kuva valita. Ompelussa oli kommelluksi vaikka ja miten ja vetoketju pitäisi vielä korjata.

Huppu on eri langansuuntaan tarkoituksella, mutta en sitten ollut muistanut mitata tuon hupun alareunan sopivuutta paidan pääntielle, jonka seurauksena huppu oli pieni. Niinpä lisäsin vaalean suikaleen hupun laelle. Nyt hupusta tuli valtava (menee omaankin päähäni), mutta isot huput on kivoja.

Isi ja tyttö valitsivat kuvaksi siis vilkuttavan pingviinin ja tällainen siitä sitten tuli

 

 

Tänään ei ole minun päiväni

Tämän päivän tavoitteena oli tehdä itselle ja Pimpulalle samistelu paidat. Saumuri kuitenkin temppuili (terät ei leikannut) joten  oma paita jäi vaan haaveeksi. Onneksi edes Pimpulan paita valmistui.

Tässäkin paidassa on kietaisuhuppu ja se on muuten todella kätevä näillä ilmoilla kun korvaa kaulaliinan/ kaulurin lyhyillä ulkoiluilla. "Resorit" on taas samasta kankaasta tehdyt ja huppu on vuorittamaton.

Ja koska en saanut selville missä saumurin teriä voi käydä teroittamassa, laitoin miehen hommiin ja taas toimii. Ihanaa!!! Huomenna pääsee jatkamaan.

Aina ei ole helppoa...

Ompelen todella vähän miehelleni. Tämä johtuu siitä, ettei mies omasta mielestään juuri koskaan tarvitse mitään. Olen useaan otteeseen kysynyt mitä haluaisi, mutta aina vastaus on ettei tarvitse mitään. Työpaitoja on pyytänyt, mutta ne ostan mielummin kaupasta, sillä ne rikkoutuvat ja menevät muutenkin kamaliksi hetkessä. Koen mielekkäämmäksi ostaa kaupasta alennuksesta jotain 5 euron paitoja kuin käyttää niihin aikaa ja vaivaa ja ovat rikki samantien.

Jo jonkin aikaa sitten mies kuitenkin pyysi collegehousuja tai vastaavia mukavia kotihousuja. Innoissani lähdinkin ostamaan kangasta housuihin. Tämä kangas päätyi kuitenkin omiin housuihini, Pimpulan housuihin ja kummitytön paitaan.

Taas piti ostaa kangasta, mutta sekin päätyi ihan toiseen projektiin :)

Tieni vei taas viimeviikolla Jätti-Rättiin, tarkoituksena ostaa miehelle housukangas. Ensin en löytänyt mitään sopivaa ja varsinkin mukavan tuntuista, mutta sitten se löytyi. Väri oli sopiva, kangas mukavan pehmeää ja tarpeeksi paksua olematta jäykkää. Kangas jousti ja tuntui ihanalta. Ja hintakin oli vain 7e/m.

Niinpä nappasin pakan mukaani ja suuntasin kassalle ( no, kyllä mulla muutakin tavaraa oli, tietenkin)

Olin jo ottamassa kangasta miehen housujen verran, kun muistin aikaisempien kankaiden kohtalon. Niinpä otin kangasta neljä metriä. ONNEKSI!

Kotona aloin haaveilla hupparista itselle. Sellaista mukavaa ja lämmintä. Niinpä aloin piirtää omia kaavoja ja leikata kankaita unohtaen miehen housut.

Hupparin kaava on muokattu jtkk:n raglanhihainen paita ja siihen itse piirretty kietaisuhuppu. Helma- ja ranne"resorit" samasta kankaasta kuin paita.

Huppari oli nopea tehdä, ja koska se oli niin mukava, ajattelin samasta kankaasta housuja itselle. Tässä vaiheessa muistin onneksi miehen housut ja huokaisin helpotuksesta, että otin kangasta ylimääräistä.
Miehen housut pääsi seuraavaksi työnalle. Nyt miehellä siis on housut!!! JEE!!!

Ja koska kangasta vielä jäi, sain itsellenikin housut. Ja ne on parhaat olohousut ikinä!! Ja ettei Pimpula jää huonommaksi, sai myös hän housut tästä kankaasta.

Nyt voidaan samistella koko porukka olohousuissamme :)

Edit. Nyt viikon käyttämisen jälkeen, voin edelleen sanoa kankaan olevan juuri sopivaa. Paita on ihanan lämmin ja housut ihanan pehmeät. Mieskin piti!!!

Riemukukkaa

Himoitsin pitkään riemukukkaa kangashamstereissa ja muissa "kirpputoreilla", sillä heräsin sen olemassa oloon liian myöhään. Onneksi en kuitenkaan sortunut ylikalliisiin hintoihin, sillä bongasin sen tulevan uudelleen myyntiin Royal-tuotelle. Sitä sitten päivystin kunnes se lopulta tuli myyntiin.

Kangas saapui ja huomasin, ettei mulla ollut todellista suunnitelmaa kankaalle, pitkästä odotuksesta huolimatta. Yleensä tilaan kankaan jotain valmista suunnitelmaa varten + tietysti vähän ekstraa jos kangas on kiva.

Tytölle ajattelin liivimekkoa, mutta suurimman ongelman tuotti oma vaate. Hupparia toivoin, mutta koska päätin että valmista pitää saada juuri nyt niin suunnitelma ei onnistunut, sillä vetoketju puuttui. (ihme kyllä, vaikka kaikki paikat on täynnä kankaita ja ompelutarvikkeita, niin aina puutttuu jotain)

Niinpä päätin tehdä tissiksen Onionin kaavalla. Siinä ei kaikki mennyt putkeen kun unohdin laskea rinnanalus sauman alemmas ja sen takia jouduin avaamaan rintamusta hiukan liian antavaksi.

Mutta ihan mukava siitä tuli silti :) Kuva on aivan kamala, mutta parhaiten onnistunut, joten saa kelvata.

Tyttökin sai riemukukka vaatteensa, vaikka liivimekkoa ei tullutkaan. Päädyin koittamaan miikkarikaavaa. Kanttaaminen ei aina ole ystäväni ja niinpä ne ei ihan mennyt niin kuin olisin halunnut, mutta koska housuista tuli toimivat, en jaksanut niitä purkaa. Kuvanlaatu on erittäin huono, sillä malli ei juuri paikallaan pysynyt.

Yritin värjätä muutaman kukan kangastusseilla pinkiksi, mutta tussini oli huono ja väri loppui melkein heti, niinpä näistä tuli hieman hailakoita ja valkoinen paistaa läpi. Täytynee käydä hakemassa uusi tussi ja paikkailla kukkia.

Kangasta jäi vielä, joten eiköhän se liivimekkokin joskus vielä toteudu. Nyt on kuitenkin aika suunnata viikonlopun viettoon asuntovaunulle.

Ihania sokerikalloja ja vähän muutakin ompelua

Tilasin Käpyseltä ihanaa sokerikallo joustocollegea ajatuksena tehdä siitä kummitytölle joululahja ja ehkä jotain omallekin tytölle. Kummityttö kuitenkin pyysi minulta Monster High paitaa, johon ajattelin sokerikallojen sopivan. Niinpä kangas tulikin työnalle heti.

Ajattelin tehdä samistelupaidat sekä kummitytölle että omalleni. Oman tyttöni paidan tein ensin ja siinä ei mennyt kaikki ihan putkeen.

Paidasta tuli kyllä ihan hieno, joskin aplikointi olisi voinut olla reilusti ylempänä. Paitaa oli kuitenkin todella vaikea pukea päälle. Ajattelin että olen tehnyt liian pienet saumavarat, mutta sitten tajusin tehneeni maailman tyhmimmän virheen: Olin leikannut mustan collegen väärään langansuuntaan ja niin ollen kangas jousti pystysuunnassa.

Isomman tytön paita oli jo leikattu, joten kiireesti katsomaan etten vain ole sitäkin leikannut väärin. Onneksi en. Niinpä isomman paita tehtiin suunnitelman mukaan ja pienemmän paitaan yritin keksiä korjausideoita. Lopulta päädyin kuitenkin purkamaan koko paidan. Aplikaatiota en jaksanut tehdä uudelleen, niinpä ajattelin tehdä paidasta hiukan neitimäisemmän.

Tässä lopputulos johon olen oikein tyytyväinen.

Tässä vielä myös tuon isomman tytön Monster High paita. Toivottavasti tykkää paidasta.

Sain myös tilauksen tehdä kummitytölle paitoja joissa kaulus on sen verran korkea ettei  huppareiden vetoketju ota kurkkuun, mutta ei missään nimessä poolokaulusta. Näitä paitoja on muutama jo valmistunut mutta tässä yksi joka tuli kuvattua samalla kuin kuvasin oman tyttöni uuden heppapaidan. Aina on hyvä syy ommella uusia vaatteita, tämä paita ja pipo ommeltiin 1,5 vuotis neuvolakäyntiä varten. Paidan tein jollain peruspaidan kaavalla ja lisäsin tuon rypytetyn helman summissa. Paita on päällä ihana (vaikka itse sanonkin), mutta sovitus kuvia en saanut tuon ikiliikkujan kanssa onnistumaan. Jos onnistuu, niin lisäilen niitä myöhemmin.

Joskohan kohta taas ehtisi itsellekin jotain pientä ommella...


EDIT: Monster High paita ja heppapaita olivat kummitytölle erittäin mieluisa ja pääsi heti käyttöön :) ihanaa että joku arvostaa mun ompeluksia ;)

välillä jotain muutakin

Hiljaiseloa on blogin suhteen ollut, mutta kaikkea on kyllä tapahtunut. 

Ommeltu on,

 mutta pääasiassa niin peruspertsaa etten niitä ole viitsinyt kuvata kun on tullut käyttöön suoraan. 

Remonttiakin on tehty, 

mutta siitä on turhaa ottaa kuvaa kun vaikka aikaa vieviä asioita ovat olleetkin, niin näkyvää muutosta on tullut vain vähän.

Tänään saatiin kuitenkin myös näkyvää aikaiseksi, 

nimittäin vihdoin alettiin pystyttää sitä kauan odotettua leikkimökkiä 

( vuodenhan se vain tuolla tallissa pystytystä odottikin).

Alkukesä ollan käytetty maan tasaamiseen, roskien keräämiseen 

( miten joku onkin voinut jemmata maahan sellaisen määrän roskaa laseista ja metalleista lähtien) ja suunnitteluun ja nyt vihdoin päästiin tositoimiin. Aikaa oli kulunut ostosta jo niin paljon että muistelin mökin isommaksi kuin se sitten olikaan, mutta onhan tuolla kokoa siltikin :)

 Kun osiin saatiin joku järjestys, homma alkoi sujua aika hienosti.

 

Ihan kaikkea ei tarvinnut tehdä kahdestaan, vaan saatiin rakennus ja lastenvahti apua. Lastenvahtiapu olikin niin loistavaa, että samalla oli koti siivottu viimeisen päälle ja ruokakin tehtiin. Eli kiitos kovasti apulaisille.

 Leikkimökin tuleva asukus kävi välillä jakamassa ohjeita ja määräyksiä. Ja tietysti auttoi rakentamisessa. Isi saa vielä oivan apumiehen kunhan Pimpula kasvaa :)

työnjohtajan elkein, kädet taskussa

Ihan valmiiksi ei mökkiä päivässä saatu, mutta hieman pidemmälle kuin viimeinen kuva. Katolla on jo laudat, mutta huopakatteen laitto, lattian teko ja maalaaminen jäi myöhemmäksi. 

Ihanaa, 

kohta pääsee ompelemaan niitä kaikkia sisustus juttuja mökkiin joita olen koko kesän suunnitellut.