Hyvää naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille

Blogi on viettänyt hiljaiseloa ihan liian pitkään. 

Nyt siihen toivottavasti tulee muutos.

Aloitetaan postauksien purku naistenpäivän kunniaksi

aiheeseen sopivalla ompeluksella.

Eilen järjestettiin facebookin ompeluryhmässä taas ylläriveivi,

jossa kaikki osallistujat ostaa saivat yllätyspaketin,

jonka sisältö paljastui meille perjantai aamuna klo 8.

Nyt kangas oli todellinen yllätys, sillä emme edes tienneet mistä kangas tulisi.

Pientä vinkkiä kuitenkin antoi tuo naistenpäivä ja arvailluissa moni, 

itseni mukaanlukien, osui oikeaan

Paketista paljastui Marianne Valolan suunnittelemaa

kotimaista Naisten Päivä puuvilla kangasta

(tarinan kankaan takaa voit käydä lukemassa täältä  ja samasta paikasta voi myös tilata kangasta) 

Kangasta oli liikkeellä monissa eriväreissä, 

itselleeni osui tätä

Kuvassa mukana myös muut tarvikkeet joilla haasteeseen lähdin mukaan.

Suunnitelmia oli monia,

mutta kukkaro houkutti eniten.

Niinpä päätin kokeilla elämäni ensimmäistä klipsikukkaroa.

Muuhun en uskaltanut varautua, sillä epäilin etten ehdi saamaan tuota yhtäkään kukkaroa valmiiksi kahdessa tunnissa.

Olin kuitenkin väärässä.

Tässä veivin lopputulos ja aikaa meni vain hieman yli tunti, josta suuriosa ajasta meni kehyksiä liimatessa.

Klipsikukkaroiden lisäksi tein pikasurautuksena pienen vetoketjupussukan 

parkkirahoille.

Kangasta jäi vielä paljon, josta suunnitelmissa oli tablettikoteloa, kännykkäkoteloa,

kalenterin kuoria jne. (ei kangas kyllä kaikkiin näihin riitä)

Klipsikukkarot kuitenkin vietiin käsistäni, joten joudun ensitöikseni tekemään itselleni uuden.

Pääsin kuitenkin ilahduttamaan naistenpäivän kunniaksi

 kahta ihanaa naista mukavilla lahjoilla.

Harmaata

Olen tehnyt itselleni pääasiassa vain melko perushuppareita.

Niissä sitten kuljetaan,

 niin kotona kun kylilläkin.

Kaipasin vaihtelua, sillä poistumme Pimpulan kanssa kotoa sen verran harvoin, 

että olisi silloin kiva pukeutua hiukan "paremmin".

Tänään oli karavaani messut, joihin olimme päättäneet mennä, 

niinpä asetin itselleni tavoitteen saada jotain erilaista tuohon mennessä aikaiseksi.

Ideoita oli monia, 

mutta kaikki kaatui.

Joko idea ei toiminut tai ei ollut materiaalia

Perjantai iltana klo 23 sain idean.

Materiaaliksi löytyi harmaa joustocollege.

Tällaista siitä tuli.

Takaa nuo hiuslaskokset menee hiukan hassusti, kun laitoin niitä summissa sinne tänne vain.

Mekko on myös ryppyinen, sillä kuvat otettu vasta kun mekko oli jo messuilla testattu.

Tämä on siis minun käsitykseni arkisesta, paremmasta vaatteesta. 

Miehestä se muistuttaa hyvin paljon hupparia ilman huppua ja pitkällä helmalla :)

Piti sitä vielä Pimpulallekin messuvaatteita tehdä

Näistä en messuhälinässä parempaa kuvaa saanut

ja nyt vaatteet odotteleekin jo pesua pienen mehu onnettomuuden jäljiltä.

Kummityttökin tilasi jo samalaisen setin.

Onnistumisen tunteita

Tässä nämä.

Ei mitään kovin maata mullistavaa tai upea,

mutta niiden eteen on tehty enemmän työtä kuin 

minkään aiemman ompeluksen.

Nämä paidat (yöpaidoilta näyttävät)
 olen tuottanut alusta loppuun asti itse.

Rohkenin lopulta yrittää ja aloin uhkarohkeasti kaavanpiirtoon.

Piirsin kaavat ilman minkäänlaista apua tai mallia,

sekä vailla minkäänlaista tietämystä miten ne tulisi piirtää..

Usko loppui aika-ajoin hihan kaaren kanssa, siksi projekti hiukan kestikin.

Ensin piirsin peruspaidan kaavan.

Ei lopputulos nyt täydellinen ole, 

mutta olen erittäin tyytyväinen.

Tämä taitaa olla parhaiten istuva paitani.

Paidoissa suurimmaksi ongelmaksi minulle tulee kainalot.

Kainalot roikkuvat alhaalla ja niiden muokkaus kaavaan ei ole onnistunut näin hyvin kun tähän sain tehtyä.

Paidassa on sopiva 

väljyys vatsan kohdalla ja ylhäältä taas on istuva, 

juuri niinkuin tykkään :)

Hihat kaavoitin jo valmiiksi ylipitkiksi,

koska pidän niistä sellaisina.

Nyt ei tarvitse joka kerta lisätä mittaa tai mitata.

Kun sain tämän kaavan valmiiksi, aloin miettiä raglan kaavan tekoa,

hullu minä.

Aiemmin olen käyttänyt jokatyypin kaavakirjan raglan paidan kaavaa, joka ei kyllä istu minulle.

Muokkasin tämän peruskaavan avulla raglanpaidan

ja ompelin koeversion.

Koeversiota varten ei ollut trikoota (sellaista jonka olisin raaskinut uhrata), 

niinpä leikkasin kaavan collegesta väljyysvaroilla.

 

 

Paita onnistui melko hyvin vaikka muokattavaa siinä vielä oli/on

ja kaava toimii myös istuvassa paidassa, 

se on jo testattu.

Kuinka monta joulumekkoa yksi tyttö tarvitsee

Ilmeisesti monta.

Olen ommellut jo kaksi joulumekkoa aiemmin,

mutta silti kolmas piti vielä tehdä.

En tätä kangasta saanut trikoona, koska heräsin liian myöhään haluavani sitä, 

niinpä puuvillana sitä oli saatava.

Mekolle piti tehdä vielä kaveriksi paita, kun sopivaa ei ollut. 

Punaista tai valkoista trikoota ei kaapista löytynyt oikean värisenä,

joten päätin että musta menee punaisen ja valkoisen kanssa 

hyvin yhteen.

 

Jouluun on vielä hetki aikaa, joten ehti vielä tehdä muutaman 

joulumekon lisää :)

Miehelle pussintäytettä :)

Tein meille jokaiselle joulusukat ja mies on sillointällöin jotain minunkin sukkaani sujauttanut.

Mies parka on kuitenkin jäänyt aika vähälle lahjoissa.

Niinpä päätin ommella pusseihin täytettyä ja samalla testata tekemääni kaavaa.

Kaavassa on kyllä parantamisen varaa, mutta kyllä näitä nyt käyttää.

Tuo etuosa on umpinainen, koska mies ei pidä niistä pissiluukuista.

Se olisi kuitenkin saanut olla kapeampi.

Housut istuu päälle hieman kuvaa paremmin, sillä mies ei halunnut riisua asushousuja sovittaessaan, joten kuvissa hänellä on kahdet alushousut päällekäin :)

Rokkiprinsessoja

Äitini yllätti minut perjantaina

ja toi kankaita joita oli ostanut.

Tälläkertaa pussista paljastui aivan ihanaa trikoota, 

josta päätin tehdä tytöille rokahtavat prinsessa vaatteet.

Isommalta tytöltä (kummityttö) tuli kuitenkin heti pyyntö tissiksestä.

On tissistä halunnut kesästä asti, joten päätin toiveen vihdoin toteuttaa.

Niinpä isompi prinsessa rokkaa tällaisessa mekkossa

 

Pimpulan rokkiprinsessa asuun oli eniten ideoita,

mutta koska valmista piti saada heti, 

kaatuivat ideat materiaalien puutteeseen.

Ensin valmistui tavallinen paita ja mustat legginsit, 

tarkoituksena että niitä voi käyttää kaupasta ostetun tyllihameen kanssa.

Yhdistelmä näytti ihan kivalta, mutta...

Eihän se ole sama kuin itse tehty hamekin. 

Tylliä olisin hameeksi siis alunperin halunnut, 

mutta talosta löytyi vaan ihan väärän väristä tylliä.

Lopultä päädyin tällaisiin hameleggareihin.

Parempaan sovituskuvaan ei tyttöä saanut, sillä tänään oli känkkäränkkä päivä

Ei ehkä ihan niin prinsessamaista kun suunnittelin, mutta

kyllä nämä prinsessat rokkaa näillä :)

Unohduksiin jääneet sokerikallot

Tai ei nämä ompelukset muuten unohduksiin ole jääneet,

mutta eivät tänne blogiin asti ole löytäneet.

Niinpä tässä kooste 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pinkin sokerikallon jämistä valmistui paita Pimpulalle

ja paita en tiedä kenelle.

Halusin koittaa vauvan kietaisupaidan tekoa, 

vaikka käyttäjää paidalle ei olekaan.

Paita on tehty jotain bodyn kaavaa apuna käyttäen.

 

Vihreä sokerikallo on siskoni, jota varasti pienen palan ja koitin tehdä vauvan housuja.

Kun miehen sisko sai vauvan, en löytänyt yhtään hyvää kaavaa tuon mallisiin housuhin.

Niinpä nämäkin on ilman kaavaa tehty.

Sopivuudesta en tiedä, kun ei ole ketään kenelle sovittaa :)

Vauvanvaatteiden teko on vaarallista puuhaa,

vauvakuume kasvaa vaarallisiin mittoihin.

Tein miehen siskon lapsen ristiäisiin Pimpulalle ja itselleni vaatteet ja kiireessä kuvasin ne ennen lähtöä

(luulimme ristiäisten olevan sunnuntaina, mutta perjantai iltana saimme tietää juhlien olevankin jo lauantaina)

mutta nyt kuvat on jonnekin hävinneet :(

Vaikka sokerikallon jämät riittivät juuri ja juuri näiden vaatteiden tekoon, on kalloja luvassa vielä lisää, sillä sain idean niistä enkä päässyt ideasta yli niin olihan se lisää kalloja tilattava.

Joulunodotusta

Meillä keskitytään nyt joulun valmisteluun 

ja lahjojen valmistukseen.

Joulukalenterisukka on ollut oikein toimiva 

ja Pimpula juokseekin joka aamu ensimmäisenä tarkistaam sukan.

Sukasta paljastui eilen kaulin ja piparimuotit, 

vinkkinä siihen että olisi aika leipoa pipareita.

Niinpä, illalla isin kotiuduttua alettiin piparinpaisto hommiin.

 Ensin vain ihmeteltiin, että mitä ihmettä tämä nyt on.

Sitten alettiin maistella taikinaa

ja lopulta päästiin tositoimiin.

Ja kaulinta olikin niin kivaa että taikinan läpi näki lopulta vaivatta kaikki pöytäliinan kuviot

Meidän lapsi on kyllä varsinainen leipoja, mutta taikinaakin paremmin hänelle maistuu jauhot, 

ja vain hän itse tietää mikä niissä viehättää :)

Olen myös ommellut jotakin.

Lahjaksi tein muutamia vatsankasvatus paitoja niitä tarvitsevalle.

Kaavoja ei ollut, joten fiilispohjalta mentiin.

Tässä yksi paidoista, joka kuvattu itseni päällä. Minulla ei ikävä kyllä ole vauva mahaa ja paita muutenkin pari numeroa liian iso, joten istuvuus ei ole paras mahdollinen päälleni.

Kuvakin on huono, kun tuo valo ei tunnu enää riittävän mihinkään.

Mutta paita oli mieluinen saajalleen

ja voitin itsekin.

Kolme paitaa vaihdoin kankaaseen, jota halusin kovasti.

Itsellekin valmistui jotain yön pikkutunteina. 

Nimittäin oikeasti lämmin paita.

 

Paita on merinovilla joustofroteeta ja tuntuu ihanalta päällä.

Vaikka joustofroteen suuri ystävä en olekaan

tätä oli pakko ostaa.

 Loppuun vielä edellisviikon veivauksessa valmistunut

joulumekko tytölle.

Mekossa on ylipitkät hihat, jotka toivottavasti asettuvat kauniisti 

muuten joutuu vielä korjaushommiin.

Päivityksestä tuli sekava, mutta niin on tämä joulunalusaikakin.

lisää pitsiä elämään

Olen kokonaan hurahtanut pitseihin.

Pitsejä löytyy jo lähestulkoon jokaisen Pimpulan mekon helmasta  

(joka ei kyllä sovi yhteen sen kanssa että olen maailman laiskin silittäjä),

useammasta paidasta ja vaikka ja mistä.

Nyt oli aika laittaa hiukan lisää pitsiä myös omaan elämään.

Pidän ylipitkistä hihoista, joka näkyy lähestulkoon kaikissa itselleni tehdyissä vaatteissa.

Ja tämä kangas, se on ihanaa! 

Kangas on ihanan pehmeää ja lämmintä, mutta silti kevyttä.

(kangas on niin ihanaa, että pitää ehkä huomenna mennä jättirättiin katsomaan onko kangasta muissa väreissä)

 

 

Kaavana on sama tuttu onion, jota nyt muokkasin lisää. 

Suurin ongelma Onionissa minulle on hihat ja kainalot jotka sain nyt muokattua aika hyviksi.

Joskin kuvaan sain jotkut ihme rypyt aikaiseksi.

 Kuvat on huonoja, sillä mies ei oikein ollut kuvaustuulella.

Hänestä se on ihan sama, millainen kuva on, kun kyllä sen nyt näkee että se on paita :)

tavallisen tylsää, mutta tarpeellista

Minulla on ihana äiti.

Äiti joka arvostaa ompeluksiani.

Äitini ostaa minulle kankaita, joista saan valmistaa mitä haluan,

ainoastaan ehtona on että ompelen välillä aina jotain kummitytölleni (eli siskontytölleni)

ja välillä jotain myös äidilleni.

Tämän postauksen vaatteet on kaikki ommeltu äitini ostamista tarvikkeista

ja kaapissa on vielä useampi kangas joka ei vielä ole päässyt 

ompeluvaiheeseen asti.

Tytöille valmistui tällaiset Minni Hiiri mekkoset

Issomman tytön mekosta en muistanut kuvaa napata, mutta mekko lähestulkoon samanlainen kuin tämä pienempi.

Leggareita valmistui Pimpulalle, kummitytölle ja itselle. 

Kaikki hiukan erilaisia, mutta samasta kankaasta. 

Kankaasta on hyödynnetty molemmat puolet.

Resorilliset legginsit on Pimpulan. 

Kummityttö sai leggarit joissa "eripari lahkeet"

ja itselle valmistui nuo joissa pääkallot ei ole näkyvissä.

Pimpulalle on valmistunut myös paita tästä samaisesta kankaasta, mutta sitä ei ole vielä kuvattu.

Kummityttö inhoaa kauluksia paidoissa, erityisesti poolokauluksia.

Niinpä päätin ommella paidan jossa on oikein korkea kaulus :) 

Katsotaan lentääkö paita seinään vai pääseekö käyttöön.

 

Vaatteet olisi tietysti voinut silittää ennen kuvaamista

Nyt työn alla on taas kankaanpainantaa ja monstereita

 

Kankaanpainantaa ja nuhaneniä

Meille on tullut flunssa kylään.

Ja se on kyllä vienyt voimat niin ettei ole juuri mitään saanut aikaiseksi.

Pahimmassa flunsassa on Pimpula, mutta se nyt vaikuttaa koko perheeseen, koska flunsassa meillä aina valvotaan yöt kun tuo pikkuinen haukkoo henkeään ja kuullostaa siltä ettei saa henkeä.

Eilen kuitenkin reipastuin edes hiukan ja sain jotain valmista aikaan.

Pimpula on kova Mikki Hiiren kerhotalo fani ja nyt kipeänä ollessa ollaankin katsottu kyseisiä elokuvia runsaasti. Lisäksi ollaan luettu Mikki Hiiri kirjaa ja halittu Mikki pehmolelua.

Niinpä äiti päätti ilahduttaa lastaan ja tehdä Mikki paidan. 

Paidasta ei kuitenkaan tullut Mikki vaan Minni, mutta kelpasi silti :)

Niin, ja eihän se paita valmis ole. 

Helma on viimeistelemättä kun en tiedä vielä miten sen tekisin. Ennen silitystä helma kääntyi nätisti päällepäin ja ajattelin käyttää sitä hyödyksi.

Katsotaan mitä keksitään, mutta voi sitä näinkin käyttää.

 

Paita on jo käytössä ja kuvaa silitellään ahkerasti :)

Kai se on vain uskottava että tuonkin ikäiselle on turha tehdä vaatteita joita se ei itse halua :)

takkeja tytöille

Tämä ei todellakaan mennyt niinkuin piti

Takkeja tehdessä oli ahdistus suuri ja luovuutta sai käyttää urakalla

Pimpulan takkia sovitettiin ahkerasti tekovaiheessa, mutta silti valmistuotos oli valtava.

Niinpä tein hätäratkaisun ja siirsin vetoketjun vinoon.

Näin aseteltuna takki ei ole kaunis, mutta päällä se istuu hienosti, eikä nuo saumat näytä noin hulluilta.
Osittain noista vekeistä ja rypyistä saa kiittää myös Pimpulaa joka piti takkia kuvaushetkellä tanssimattona.

Takki pääsi jo testiin kauppareissulle ja toimi hyvin.

Kankaan oikea väri on lähimpänä tuota ulkokuvaa, joka on muuten ihan tärähtänyt, mutta lähestulkoon säkkipimeässä on hiukan hankala kuvata :)

Heijastimet tässä on kaikki silityskalvoilla tehtyjä.

Seuraava takki odottaa vuoren ja päälikankaan yhdistämistä, nyt kun pääsin käyttäjälle sovittamaan.

Kyllä se oman takin tekeminen oli helppoa näihin verrattuna kun sovittamaan pystyi joka välissä.
Onneksi Pimpulaa pystyy jo hiukan lahjomaan.

Niinpä takkia sovitettiin välillä karkkipalkalla :)


EDIT

Lisätään nyt tuo toinenkin takki tähän kun siitä tuli otettua niin huonot kuvat kiirreessä

Takissa on ihan valtava tuo huppu, mutta se on toiveiden mukaan tehty ja ilmeisesti mieluinen.

Ja ryppyinekin takki on kun nämä kuvat on otettu sovituksen yhteydessä.
 

takki ihan itselle

Ulkona alkaa olla kylmä, 

joten päälle on puettava jotain lämpimää.

Vanhat talvitakit tuntui tylsiltä ja vielä hiukan liian lämpimiltäkin.

Hetken mietin, uskaltaisiko sitä kokeilla tehdä itse sellaisen 

kevyttoppatakin, vai miksi niitä nyt sanotaan.

Pikainen kurkistus kangaskaappiin ja löytyihän sieltä tarvikkeet.

Pakko se sitten oli aloittaa..

Ja välihuomautuksena kaikille (eli kahdelle lukijalleni :), että jos haluaa takkiin taskut niin kannattaa tehdä ne ennenkä on ommellut sekä vuoren että päälikankaan valmiiksi ja vielä yhteenkin. 

Oli aika näpertelyä, mutta onnistui kuitenkin :)

Takki lensi välillä jo pois, kun tuntui ettei kangas ole minun näköinen ja takista tulee ruma.

Onneksi pelastin takin ja jatkoin, sillä tämä on päällä aivan ihanan tuntuinen ja näihin keleihin juuri sopivan lämpöinen.

Takissa vuorena siis ohutta tikkikangasta, päälikangas paksuhkoa puuvillaa.

Kaava kaipaa vielä hiukan hiomista, mutta nyt aletaan olemaan jo aika lähellä.

 

 Nyt pitäisi sitten aloittaa takkiprojekti tuolle tyttärelle ja kummitytölle myös.

ja vielä pitsiä tytöllekin

Ihastuin tuohon omaan pitseillä höystettyyn paitaani niin että aloin jo seuraavaa tekemään.

Valmista en kuitenkaan saanut, sillä tilasin uusia pitsejä ja ikävä kyllä ne ei ilmestyneet ompeluhuoneeseen samalla sekunnilla kun ne tilasi :(

Niinpä, piti alkaa tekemään tyttärelle myös pitsi paitaa..

Tähän paitaan päätin kokeilla kaulusta, jollainen on tarkoitus tulla omaankin paitaani.

Ompelukoneeni on yhä edelleen takuuhuollossa, enkä ala opetella napinläven tekoa tuolla vanhalla louskulla, joten napit puuttuvat vielä.

Jos konetta ei ala kohta kuulumaan, täytyy varmaan tyytyä nappeihin kauluksessa.

 

Tässä vielä kuvaa lähempää kauluksesta ja pitsistä.