viimeaikojen puuhastelua

Blogissa on ollut pientä hiljaiseloa, 

vaikka kaikenlaista on kyllä tullut puuhasteltua.

Ompelu on ajoittain saanut jäädä ja antaa tilaa remontille, 

sillä alakerrassa asuminen alkaa ahdistaa ja lisää tilaa kaivataan kipeästi.

Remontti vain ei edisty niin hyvää vauhtia kun toivoisin.

Tällaista vanhaa taloa purettaessa löytyy aina kaikenlaisia ylläreitä, jotka ei ole niin mukavia.

Tietävät lisää työtä ja erityisesti rahanmenoa.

Ompeluista sitten...

Siskoni saa muutaman kuukauden päästä vauvan. 

Niinpä minä hullu päätin tehdä siskolle pienimuotoisen äitiyspakkauksen.

Hullua, sillä en ole koskaan ennen ommellut vauvan vaatteita.

Nyt sitäkin on sitten harjoiteltu.

Kuvat on huonoja sillä vaatteet on edelleen kesken, kuten kuvasta näkee.

Kuvailen ne paremmin kun paketti on valmis.

Lisäksi tuolla on puoli valmiina
6 paitaa, makuupussi, collegehaalari, köllöttelypeitto ja mitähän vielä.

Keskeneräisyyttä aiheuttaa pääasiassa resoreiden puute.
Minulla kun ei ole poikavärisiä resoreita kamalasti. 

Aiemmin kun olen ommellut vain tytöille.

Toivottavasti paketti valmistuu ajoissa ja on mieleinen niin siskolle kuin vauvalle.

Harmaata

Olen tehnyt itselleni pääasiassa vain melko perushuppareita.

Niissä sitten kuljetaan,

 niin kotona kun kylilläkin.

Kaipasin vaihtelua, sillä poistumme Pimpulan kanssa kotoa sen verran harvoin, 

että olisi silloin kiva pukeutua hiukan "paremmin".

Tänään oli karavaani messut, joihin olimme päättäneet mennä, 

niinpä asetin itselleni tavoitteen saada jotain erilaista tuohon mennessä aikaiseksi.

Ideoita oli monia, 

mutta kaikki kaatui.

Joko idea ei toiminut tai ei ollut materiaalia

Perjantai iltana klo 23 sain idean.

Materiaaliksi löytyi harmaa joustocollege.

Tällaista siitä tuli.

Takaa nuo hiuslaskokset menee hiukan hassusti, kun laitoin niitä summissa sinne tänne vain.

Mekko on myös ryppyinen, sillä kuvat otettu vasta kun mekko oli jo messuilla testattu.

Tämä on siis minun käsitykseni arkisesta, paremmasta vaatteesta. 

Miehestä se muistuttaa hyvin paljon hupparia ilman huppua ja pitkällä helmalla :)

Piti sitä vielä Pimpulallekin messuvaatteita tehdä

Näistä en messuhälinässä parempaa kuvaa saanut

ja nyt vaatteet odotteleekin jo pesua pienen mehu onnettomuuden jäljiltä.

Kummityttökin tilasi jo samalaisen setin.

Miehelle pussintäytettä :)

Tein meille jokaiselle joulusukat ja mies on sillointällöin jotain minunkin sukkaani sujauttanut.

Mies parka on kuitenkin jäänyt aika vähälle lahjoissa.

Niinpä päätin ommella pusseihin täytettyä ja samalla testata tekemääni kaavaa.

Kaavassa on kyllä parantamisen varaa, mutta kyllä näitä nyt käyttää.

Tuo etuosa on umpinainen, koska mies ei pidä niistä pissiluukuista.

Se olisi kuitenkin saanut olla kapeampi.

Housut istuu päälle hieman kuvaa paremmin, sillä mies ei halunnut riisua asushousuja sovittaessaan, joten kuvissa hänellä on kahdet alushousut päällekäin :)

Unohduksiin jääneet sokerikallot

Tai ei nämä ompelukset muuten unohduksiin ole jääneet,

mutta eivät tänne blogiin asti ole löytäneet.

Niinpä tässä kooste 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pinkin sokerikallon jämistä valmistui paita Pimpulalle

ja paita en tiedä kenelle.

Halusin koittaa vauvan kietaisupaidan tekoa, 

vaikka käyttäjää paidalle ei olekaan.

Paita on tehty jotain bodyn kaavaa apuna käyttäen.

 

Vihreä sokerikallo on siskoni, jota varasti pienen palan ja koitin tehdä vauvan housuja.

Kun miehen sisko sai vauvan, en löytänyt yhtään hyvää kaavaa tuon mallisiin housuhin.

Niinpä nämäkin on ilman kaavaa tehty.

Sopivuudesta en tiedä, kun ei ole ketään kenelle sovittaa :)

Vauvanvaatteiden teko on vaarallista puuhaa,

vauvakuume kasvaa vaarallisiin mittoihin.

Tein miehen siskon lapsen ristiäisiin Pimpulalle ja itselleni vaatteet ja kiireessä kuvasin ne ennen lähtöä

(luulimme ristiäisten olevan sunnuntaina, mutta perjantai iltana saimme tietää juhlien olevankin jo lauantaina)

mutta nyt kuvat on jonnekin hävinneet :(

Vaikka sokerikallon jämät riittivät juuri ja juuri näiden vaatteiden tekoon, on kalloja luvassa vielä lisää, sillä sain idean niistä enkä päässyt ideasta yli niin olihan se lisää kalloja tilattava.

tavallisen tylsää, mutta tarpeellista

Minulla on ihana äiti.

Äiti joka arvostaa ompeluksiani.

Äitini ostaa minulle kankaita, joista saan valmistaa mitä haluan,

ainoastaan ehtona on että ompelen välillä aina jotain kummitytölleni (eli siskontytölleni)

ja välillä jotain myös äidilleni.

Tämän postauksen vaatteet on kaikki ommeltu äitini ostamista tarvikkeista

ja kaapissa on vielä useampi kangas joka ei vielä ole päässyt 

ompeluvaiheeseen asti.

Tytöille valmistui tällaiset Minni Hiiri mekkoset

Issomman tytön mekosta en muistanut kuvaa napata, mutta mekko lähestulkoon samanlainen kuin tämä pienempi.

Leggareita valmistui Pimpulalle, kummitytölle ja itselle. 

Kaikki hiukan erilaisia, mutta samasta kankaasta. 

Kankaasta on hyödynnetty molemmat puolet.

Resorilliset legginsit on Pimpulan. 

Kummityttö sai leggarit joissa "eripari lahkeet"

ja itselle valmistui nuo joissa pääkallot ei ole näkyvissä.

Pimpulalle on valmistunut myös paita tästä samaisesta kankaasta, mutta sitä ei ole vielä kuvattu.

Kummityttö inhoaa kauluksia paidoissa, erityisesti poolokauluksia.

Niinpä päätin ommella paidan jossa on oikein korkea kaulus :) 

Katsotaan lentääkö paita seinään vai pääseekö käyttöön.

 

Vaatteet olisi tietysti voinut silittää ennen kuvaamista

Nyt työn alla on taas kankaanpainantaa ja monstereita

 

Joululahjoja ja silityskalvo kokeiluja

Kangaskaapissa (kaapeissa oikeastaan) alkoi olla täyttä.

Kankaita piti siis alkaa tuhoamaan ennen uusian hankkimista.

Niinpä, päätin vihdoin ommella joululahjoja joita varten oli jo kankaat ostettuna

Kummityttö pitää kovasti pääkalloista, joten hänellä valmistui tällainen collegeasu

Ja parempi kuva paidan kuviosta kun tuossa tuo valo osuu ikävästi

Kummitytölle tein vielä pääkallomekonkin, mutta sen annoin jo. Siitä kuvaa myöhemmin kun laitan kuvia oman tytön mekoista.

Äitini sai myös itselleen collegepuvun ja lisäksi vielä t-paidan. 

Mietin pitkään mitä teen paitaan ettei se ole tylsä, mutta en myöskään halunnut liian erikoista.

Tähän sitten päädyin

Kaikki kuvat vaatteisiin on tehty silitysarkeilla. Ne on kyllä ihan mahtavia. 

Silitysarkeilla kuviota myös Pimpulan paitaan

Kaulus ei oikeen asettunut kuvaan ja nyt pelkäänkin ettei se asetu päällekään, mutta katsotaan niitä korjauksia sitten joulun jälkeen. Käännettynä se ainakin on hieno.

Isäni sai myös samaisesta kankaasta collegehousut ja sitten kangas onneksi loppuikin jo :)

Näissä housuissa ei ollut mitää ihmeellisempää jippoa joten niitä ei tullut kuvattua.

Nyt pitäisi vielä keksiä lahja miehelle, siskolle, anopille, Pimpulalle lisää, kummitytölle lisää ja isälle jotain vielä. Niin, ja se isänpäiväkin kohta jo kolkuttelee ovelle..

Kiirettä taitaa tulla.

Aina ei ole helppoa...

Ompelen todella vähän miehelleni. Tämä johtuu siitä, ettei mies omasta mielestään juuri koskaan tarvitse mitään. Olen useaan otteeseen kysynyt mitä haluaisi, mutta aina vastaus on ettei tarvitse mitään. Työpaitoja on pyytänyt, mutta ne ostan mielummin kaupasta, sillä ne rikkoutuvat ja menevät muutenkin kamaliksi hetkessä. Koen mielekkäämmäksi ostaa kaupasta alennuksesta jotain 5 euron paitoja kuin käyttää niihin aikaa ja vaivaa ja ovat rikki samantien.

Jo jonkin aikaa sitten mies kuitenkin pyysi collegehousuja tai vastaavia mukavia kotihousuja. Innoissani lähdinkin ostamaan kangasta housuihin. Tämä kangas päätyi kuitenkin omiin housuihini, Pimpulan housuihin ja kummitytön paitaan.

Taas piti ostaa kangasta, mutta sekin päätyi ihan toiseen projektiin :)

Tieni vei taas viimeviikolla Jätti-Rättiin, tarkoituksena ostaa miehelle housukangas. Ensin en löytänyt mitään sopivaa ja varsinkin mukavan tuntuista, mutta sitten se löytyi. Väri oli sopiva, kangas mukavan pehmeää ja tarpeeksi paksua olematta jäykkää. Kangas jousti ja tuntui ihanalta. Ja hintakin oli vain 7e/m.

Niinpä nappasin pakan mukaani ja suuntasin kassalle ( no, kyllä mulla muutakin tavaraa oli, tietenkin)

Olin jo ottamassa kangasta miehen housujen verran, kun muistin aikaisempien kankaiden kohtalon. Niinpä otin kangasta neljä metriä. ONNEKSI!

Kotona aloin haaveilla hupparista itselle. Sellaista mukavaa ja lämmintä. Niinpä aloin piirtää omia kaavoja ja leikata kankaita unohtaen miehen housut.

Hupparin kaava on muokattu jtkk:n raglanhihainen paita ja siihen itse piirretty kietaisuhuppu. Helma- ja ranne"resorit" samasta kankaasta kuin paita.

Huppari oli nopea tehdä, ja koska se oli niin mukava, ajattelin samasta kankaasta housuja itselle. Tässä vaiheessa muistin onneksi miehen housut ja huokaisin helpotuksesta, että otin kangasta ylimääräistä.
Miehen housut pääsi seuraavaksi työnalle. Nyt miehellä siis on housut!!! JEE!!!

Ja koska kangasta vielä jäi, sain itsellenikin housut. Ja ne on parhaat olohousut ikinä!! Ja ettei Pimpula jää huonommaksi, sai myös hän housut tästä kankaasta.

Nyt voidaan samistella koko porukka olohousuissamme :)

Edit. Nyt viikon käyttämisen jälkeen, voin edelleen sanoa kankaan olevan juuri sopivaa. Paita on ihanan lämmin ja housut ihanan pehmeät. Mieskin piti!!!

Riemukukkaa

Himoitsin pitkään riemukukkaa kangashamstereissa ja muissa "kirpputoreilla", sillä heräsin sen olemassa oloon liian myöhään. Onneksi en kuitenkaan sortunut ylikalliisiin hintoihin, sillä bongasin sen tulevan uudelleen myyntiin Royal-tuotelle. Sitä sitten päivystin kunnes se lopulta tuli myyntiin.

Kangas saapui ja huomasin, ettei mulla ollut todellista suunnitelmaa kankaalle, pitkästä odotuksesta huolimatta. Yleensä tilaan kankaan jotain valmista suunnitelmaa varten + tietysti vähän ekstraa jos kangas on kiva.

Tytölle ajattelin liivimekkoa, mutta suurimman ongelman tuotti oma vaate. Hupparia toivoin, mutta koska päätin että valmista pitää saada juuri nyt niin suunnitelma ei onnistunut, sillä vetoketju puuttui. (ihme kyllä, vaikka kaikki paikat on täynnä kankaita ja ompelutarvikkeita, niin aina puutttuu jotain)

Niinpä päätin tehdä tissiksen Onionin kaavalla. Siinä ei kaikki mennyt putkeen kun unohdin laskea rinnanalus sauman alemmas ja sen takia jouduin avaamaan rintamusta hiukan liian antavaksi.

Mutta ihan mukava siitä tuli silti :) Kuva on aivan kamala, mutta parhaiten onnistunut, joten saa kelvata.

Tyttökin sai riemukukka vaatteensa, vaikka liivimekkoa ei tullutkaan. Päädyin koittamaan miikkarikaavaa. Kanttaaminen ei aina ole ystäväni ja niinpä ne ei ihan mennyt niin kuin olisin halunnut, mutta koska housuista tuli toimivat, en jaksanut niitä purkaa. Kuvanlaatu on erittäin huono, sillä malli ei juuri paikallaan pysynyt.

Yritin värjätä muutaman kukan kangastusseilla pinkiksi, mutta tussini oli huono ja väri loppui melkein heti, niinpä näistä tuli hieman hailakoita ja valkoinen paistaa läpi. Täytynee käydä hakemassa uusi tussi ja paikkailla kukkia.

Kangasta jäi vielä, joten eiköhän se liivimekkokin joskus vielä toteudu. Nyt on kuitenkin aika suunnata viikonlopun viettoon asuntovaunulle.