Mä tahtoo veivaa veivaa..

Kuulun facebookissa ihanaan ompeluryhmaan nimeltä saumanvara. Ryhmässä järjestetään lähes joka perjantai Sawaway ompelutapahtuma, jossa annetaan aihe/ tehtävä muutamaa päivää ennen perjantaita. Poikkeuksena ylläripaketit, jotka postitetaan viikon kuluessa, mutta ne saa avata vasta perjantai aamuna klo 8. Ompeluaika on perjantaina klo 21-23.

Tapahtuma vaikutti niin ihanalta ajatukselta, että sadat naiset ompelevat samaan aikaan ympäri suomea, samalla ohjeistuksella/ kankaalla, saaden aivan erilaisia lopputuloksia, että päätin itsekin vihdoin osallistua savaveivailuun. Kun kohdalle osui vielä yllätyspussukka, päätin että on PAKKO osallistua. Ylläryskuori tilattiin PaaPiilta.

Paketti saapui keskiviikkona postin mukana. Mieli olisi kovasti tehnyt avata kuori, mutta maltoin mieleni. Perjantai aamulla klo 8 repisin kuoren innoissani auki ja sieltä paljastui punaista aitatrikoota noin 80x90cm pätkä.

Aluksi ajattelin tehdä kankaasta jotain äidilleni syntymäpäivälahjaksi, mutta lopulta oli itsekäs ja päätin tehdä jotain itselleni. Tämä siksi että aiemmin päivällä valmistuneet punaiset farkut huutivat aidasta kaveria :)

Vaikka pienikokoinen olenkin, oli kaavojen sovittamien kankaalle hankalaa. Ideoita oli useita, mutta useammpiin olisi kangasta tarvittu runsaammin.

Alkutilanne ompeluun lähdettäessä oli tämä (pahoittelen huonoja kuvia, käytössä oli vain puhelin ja sen kamera ei nyt tykännyt tehdä yhteistyötä)

 Kankaaseen sopivaa trikoota ei ollut kuin mustaa. Niinpä päätin hyöduntää vanhan valkoisen trikoopaitani. Varasin molemmat kankaat viereen ja päätin että katsotaan työn edetessä mitä tuleman pitää.

Ompeluaikaa oli siis yhteensä kaksi tuntia. Paita valmistui vajaassa tunnissa, mutta loppuajan yritin saada toteutettua visiotani napeista. Ne eivät vaan näyttäneet hyviltä, joten viimemetreillä päätin ne vielä poistaa.

Tässä siis lopputulos. Etu- ja takakappale aitaa ja hihat valkoista trikoota. Kangas tuli melkolailla käytettyä, jäljelle jäi vain muutama kapea soiro. Ihan perus paitahan se on mutta mukava ja mieluinen.

Savaveivailu oli jännittävää ja kelloa tuli katsottua aika usein ja hieman viisareiden eteneminen aiheutti paniikkiakin :) Mutta kokemus oli niin ihana, että varmasti lähden mukaan uudelleenkin.