Taas oli aika veivata..

Taas koitti perjantai ja ihana Savaway. 

Tälläkin kertaa kyseessä olioli ylläripaketti haaste, joka  tilattiin Linneliltä.

Tiedossa oli ettei paaketissa ole kangasta, mutta muuta tietoa ei saatu.

Paketista paljastui kaavat naisten joustavasta kankaasta tehtävään paitaan,

 sekä ohjeet kaavan muokkaamiseen omille mitoille sopiviksi. 

Kaavat oli piirretty kokoihin S,M ja L. 

Hihoja oli piirretty lyhyet, 3/4 pituiset ja pitkät, sekä perhoshihat.

Huppukin kaavoista löytyi. 

Aivan ihanat kaavat olikin

 ja kaavan muokkausta harjoiteltiinkin sitten urakalla perjantai päivän kunniaksi 

(eläköön Lilli Lemmikki dvd, joka takasi hetken työskentelyrauhan)

Testikappaleita sai päivän mittaan tehdä 

ja niitä jouduinkin tekemään kaksin kappalein.

Hihan muokkaus kun ei ihan onnistunut ensiyrityksellä.

Suurimmat muutokset kaavaan tein juurikin hihaan, sillä kainalo tuli liian alas ja hiha oli itselleni ylhäältä aivan liian leveä ja alhaalta taas liian kireä.

Tein kokeilukappaleet trikoopaitoina joka oli virhe, 

sillä lähdin tavoittelemaan suuria illan koitokseen. 

Tavoitteeni oli nimittäin tuon kahden tunnin aikana tehdä sekä huppari että trikoopaita. 

Oli siis kannattanut tuo huppari testata jo päivällä,

 kun en ole sellaista itselleni ennen tehnyt.

Suurilla suunnitelmilla ja unelmilla lähdin siis matkaan klo 21 näillä eväillä.

Harmaa kangas JättiRätti, Kesämies Kekkonen Käpynen, Musta-turkoosi trikoo Sampsukka, Pinkki resori Huuto.net, turkoosi resori Kangashasterit, Harmaa resori ja maatuska nauha kankaita.com, Muiden tarvikkeiden alkuperä tuntematon

Harmaa kangas oli huppari varten, samoin vetoketju ja tumma resori. Pinkit resorit oli varoiksi mukana, koska visio hupparin yksityiskohdista ei ollut aivan selvä.

Kesämies kekkonen ja turkoosi resori oli trikoopaitaa varten. Maatuska nauha oli siltä varalta etten onnistu saamaan huppua saumattoksi ja niskassa oleva ommel pitää peittää :)

Tarkoitus oli aloittaa trikoopaidasta jotta saan varmasti jotain valmiiksikin, mutta klo tullessa 21 päätin kuitenkin alkaa työstämään huppari.

Saumuri ei ollut yhteistyöhaluinen ja katkoi niin lankoja kuin neulojakin kokoajan. Ohjeitakin piti käydä välillä lunttaamassa täältä.

Klo tuli 23.20 kun huomasin menneeni jo yli ajalle 20 minuuttia eikä huppari ollut valmis vieläkään. Ja trikoopaitaa ei siis ollut edes aloitettu.

Tässä kuva mihin pääsin. Huomio erityisesti taskut jotka ovat sekä vinossa, eri kohdissa, väärässä kohdassa kuin myös liian pienet. Ja muistutus itselle: Laita niihin purjerenkaisiin vahvistusta ettei ne irtoa jo ennen kuin saat vaatetta edes päälle!

Mutta on hupparissa paljon hyvääkin. 

Se istuu hienosti päälle, on lämmin ja mukava. 

Ja kyllä siitä ihan hyvä tulee kunhan saan sen valmiiksi. 

Taskut pitää laittaa uusiksi ja muutenkin viimeistelyjä puuttuu. 

Ja kyllä mä sen trikoopaidankin tällä kaavalla vielä teen.

Nyt saa hupparin loppuunompelu kuitenkin odottaa hetken kun flunssan aiheuttama väsymys ja kuume vie voiton ompeluhalusta.

Tämäkin Savaway oli ihan huippu. Seuraavaa odotellessa.

ps. Kaavoja on tulossa myös myyntiin, suosittelen!

ompelumerkit

Monen viikon odotus palkittiin vihdoin tänään 

Posti toi uudet ompelumerkkini. 

Ne oli juuri sellaisia kuin pitikin ja mahtavan näköinen kasa niitä olikin.

kuvassa noin puolet merkeistä

 Merkit on tilattu SoMinelta. 

Toimitus kesti melko tarkkaan tasan viisi viikkoa. 

Voin kyllä suositella, sillä merkkien suunnittelussa sai mahtavaa palvelua ja merkit on valmiina ihan mahtavia.

Eiköhän tuo kasa hetkeksi riitä :) Katsotaan muistaako näitä tekeleisiin laittaa kun nuo kokomerkitkin tuppaa unohtumaan kokoajan :)

Laitanpa lopuksi vielä kuvan ei niin onnistuneesta mekosta, mutta mekko tuotti käyttäjälleen niin hyvän mielen että pääsee jokatapauksessa käyttöön, ainakin kotikäyttöön. Tässä on Pimpulan mielestä Lilliputti :)

Edit: joku kerran kyseli silitettävien ompelumerkkien perään. En tiedä edelleenkään mistä niitä saa, mutta farkun saumaajanauhan avulla tein omistani silitettäviä :)

Tosin ompelen ne lähestulkoon aina silti kiinni

heppoja piristykseksi

Arki koitti ja mies palasi töihin.

 Ja Pimpulakin päätti sitten sairastua. 

Viimeyö meni vähillä unilla kun ei saanut tukkoisen nenänsä kanssa nukuttua. Tänään nousi sitten kuumekin jo.

Onneksi päiväunet maittoivat (buranan voimalla) huonosti nukutun yön jälkeen ja äiti sai ruhtinaalliset 3,5 tuntia omaa eli ompeluaikaa.

Vihdoin eilen sain aikaiseksi haettua postissa Majapuun paketin josta tämä kamomilla heppa neulos löytyi. Nyt päätin ommella siitä jotain piristämään kipeää tyttöä.

Kaikkeen sitä lapsensa vuoksi ryhtyykin, sillä todella vihaan napinläpien ja nappien ompelua. Onneksi tuolla uudella koneella napinläpien ompelu ei ollut niin kamalaa.

Tällainen siitä sitten tuli.

Neuletakin kaava on ottobre 6/11 lehdestä (jos oikein muistan).

 Lisäsin hieman helmaan pituutta ja sovelsin muutenkin, kun ei jaksanut noita ohjeita niin lukea. Tyttö tykkäsi ja se on tärkeintä.

Vointikin oli päiväunien jälkeen jo hieman parempi vaikka nenä vuotaakin kokoajan.

Jonkinlainen sovituskuva saatiin napsaistua, mutta en viitsynyt paremman kuvan toivossa kiusata tyttöä enempää, kun päätti jousta kameraa karkuun.

Välillä jotain muuta, eli kesä muistoja

Se olisi miehen viimeinen kesälomaviikko käynnissä.

 Lähes koko kesä ollaan miehen vapailla asuntovaunuiltu Yläneellä, josta otimme paikan koko loppuvuodeksi. 

Vaikka sisätilat on ahtaat niin ollaan nautittu kyllä täysillä. Sateen sattuessa voidaan leikkiä etuteltassa Pimpulan kanssa ja kauniilla ilmalla uimaranta on ollut lähellä.

Täytyy nyt fiilistellä näillä kesän aikaisilla kuvilla kun kohta se kesä on ohi ja vaunuilukelit huomattavasti huonommat.

Täällä järjestettiin lapsille naamiaiset, jonne Pimpula osallistui leppäkerttuna. Ei vaan ajankohta ollut meille paras mahdollinen kun ei suostunut nukkumaan päiväunia ennen naamiaisia, niin siellä tuli sitten kiukku.

 Kyllä se mieli sitten parani kun sai palkinnoksi osallistumisesta tusseja ja tikkarin. Niin ja pienen vesipyssyn jolla oli kiva kiusata niin äitiä, isiä kuin koiraakin.

Uimaan ei Pimpula alkukesästä vielä uskaltanut, mutta kesän edetessä hänestä oli hurjaa vauhtia kasvamassa vesipeto. Ikävä kyllä vedet kylmeni jo niin paljon ettei äiti raaski lasta enää veteen päästää.

Kesä on ollut kaiken kaikkiaan ihana ja lämmintäkin on riittänyt. Syksyllä onkin taas aikaa keskittyä remontointiin ja kodin kunnostamiseen.

Saihan tähän kirjoitukseen vähän ompeluakin ahdettua, sillä tuo karavaanaripipo, huppari ja leppäkerttuasu on omia tekeleitä :)

Mekkoja koko köörille

Tilasin itselleni kaavan, tuon kaikkien kehuman Onion 2035.

Luin täältä ohjeen pääntien huolitteluun framilonin avulla. 

Posti toimitti vihdoin kasan kankaita jotka olin Metsolasta tilannut.

 

Niinpä päätin yhdistää nämä kaikki kerralla ja perustaa yhdenillan ajaksi mekkotehtaan kotiini.

 

Itselleni tein mekon Metsolan mustasta apila joustofroteesta ja kaavana siis onion 2035 pienin muokkauksin. Niin ihana kuin siitä päällä tulikin, niin seuraavaan mekkoon tehtiinkin sitten paljon enemmän muokkauksia. ( se seuraava mekko tehtiin siis samana iltana, siitä kuva alempana)

Pienin mekoista omalle tyttärelle myös Metsolan joustofroteesta. Kaava on oma sovellus usemmasta eri kaavasta. Helmassa kuminauhakuja, sillä se on toiminut käytössä erinomaisesti tuolla pikkuapinalla, jolla muuten helmat liehuu korvissa korvissa.

Myös hihoissa kuminauhakujat.

Keskimmäinen mekoista myös Metsolan joustofroteesta. Kaava ja malli  sama kuin pienemmässä mekossa. 

Näissä kaikissa mekoissa on pääntiet siis tehty tuon ohjeen mukaisesti franillonilla (tai ainakin lähestulkoon, mulla kun pahatapa etten jaksa ohjeita lukea ja sitten sovellan omiani joukkoon)

Näistä tuli ihan lempparit!

Koska apila mekossa oli hiukan korjattavaa päätin tehdä samantien uuden version.
Toisessa versiossa käytin lyhyitä hihoja,
jotta hellepäivänäkin voi pukeutua apilaan

Tästä tuli juuri sopiva ja niin kovin mukava päällä.

 Nyt ongelmaksi muodostui vain se, ettei apilakankaasta jäänyt jäljelle mitään, ei edes pipopalaa. Ja kun olisi ollut kiva tehdä siitä jotain myös tyttärelle. Ehkä joudun tilaamaan sitä lisää :)

tähtiä, tähtiä... ja pikkusen pitsiä

Majapuulta on tullut viimeaikoina aivan ihania neuloksia, joista monet on kotiutuneet meillekin. Kuten tämä musta tähtineulos (samaa neulosta kotiutui myös limen värisenä).

Mustasta tähtineuloksesta haaveilin pitkähköä, istuvaa ragglanhihaista peruspaitaa. No tuollaisen tein ja sitten vasta iski se todellinen visio.Onneksi nämä neulokset on ihanan leveitä ja niinpä tuollainen huputon paita ei vienyt koko kangastani.

Oli pakko rientää kangaskaapille katsomaan jäikö neulosta vielä tämän vision toteuttamiseen. Kangaspala näytti uhkaavan pieneltä, mutta rohkeasti päätin alkaa leikkaamaan, josko kaavat saisi siihen kuitenkin jotenkin sovitettua. No ei saanut, ei mitenkään päin.

Lisää kangasta en voinut tilata, koska kun visio iskee niin se pitää toteuttaa heti. Kangas riitti etu- ja takakappaleeseen ja kaulukseen, mutta hihat jäivät uupumaan. Yritin sovittaa kaikkia kaapissani olevia kankaita pariksi tähdille ja lopulta päädyin mustaan college kankaaseen, joka joustaa mukavasti. Musta college ostettu jättirätin palalaarista.

Kaavana käytin Joka tyypin kaavakirjan perus ragglanpaita, jota hieman muokkailin tarpeideni mukaan. Rakastuin tähän kaavaan tai ainakin tuohon muokattuun versioon.

Ja tällainen siitä sitten tuli

Tästä tuli mun suosikkipaitani!

Ja onneksi tähtineulos ei riittänyt hihoihin, sillä näin siitä tuli entistä kivempi. Lime pitsivetoketju on Selialta. Tuo mielestäni kivasti piristystä paitaan. Sauma on auki kainaloon asti, mutta seuraavan paidan kanssa taidan toimia toisin.Lisäksi pitsiä saisi olla myös vetoketjun toisella puolella, sillä pidän vetoketjun aina tuollalailla osin auki.

Paidan yksi miinuspuoli on taskuttomuus. Rakastan taskuja mutta jostain syystä jätän ne aina omista vaatteistani pois. Niinpä itsetehdyissä vaatteissa on välillä ulkopuolinen olo, vaikka muuten mieleisiä olisivatkin. Kai mulla on vaan niin kiire saada valmista etten ehdi tekovaiheessa taskuja ajattelemaan.

Kuvat on otettu asuntovaunullamme joten parempia kuvia en tilojen ahtauden vuoksi saanut. Hovikuvaajakin pakkasi lapsen autoon ja lähti Mammalaan, joten kuvat on peilin kautta napsittuja.

Mä tahtoo veivaa veivaa..

Kuulun facebookissa ihanaan ompeluryhmaan nimeltä saumanvara. Ryhmässä järjestetään lähes joka perjantai Sawaway ompelutapahtuma, jossa annetaan aihe/ tehtävä muutamaa päivää ennen perjantaita. Poikkeuksena ylläripaketit, jotka postitetaan viikon kuluessa, mutta ne saa avata vasta perjantai aamuna klo 8. Ompeluaika on perjantaina klo 21-23.

Tapahtuma vaikutti niin ihanalta ajatukselta, että sadat naiset ompelevat samaan aikaan ympäri suomea, samalla ohjeistuksella/ kankaalla, saaden aivan erilaisia lopputuloksia, että päätin itsekin vihdoin osallistua savaveivailuun. Kun kohdalle osui vielä yllätyspussukka, päätin että on PAKKO osallistua. Ylläryskuori tilattiin PaaPiilta.

Paketti saapui keskiviikkona postin mukana. Mieli olisi kovasti tehnyt avata kuori, mutta maltoin mieleni. Perjantai aamulla klo 8 repisin kuoren innoissani auki ja sieltä paljastui punaista aitatrikoota noin 80x90cm pätkä.

Aluksi ajattelin tehdä kankaasta jotain äidilleni syntymäpäivälahjaksi, mutta lopulta oli itsekäs ja päätin tehdä jotain itselleni. Tämä siksi että aiemmin päivällä valmistuneet punaiset farkut huutivat aidasta kaveria :)

Vaikka pienikokoinen olenkin, oli kaavojen sovittamien kankaalle hankalaa. Ideoita oli useita, mutta useammpiin olisi kangasta tarvittu runsaammin.

Alkutilanne ompeluun lähdettäessä oli tämä (pahoittelen huonoja kuvia, käytössä oli vain puhelin ja sen kamera ei nyt tykännyt tehdä yhteistyötä)

 Kankaaseen sopivaa trikoota ei ollut kuin mustaa. Niinpä päätin hyöduntää vanhan valkoisen trikoopaitani. Varasin molemmat kankaat viereen ja päätin että katsotaan työn edetessä mitä tuleman pitää.

Ompeluaikaa oli siis yhteensä kaksi tuntia. Paita valmistui vajaassa tunnissa, mutta loppuajan yritin saada toteutettua visiotani napeista. Ne eivät vaan näyttäneet hyviltä, joten viimemetreillä päätin ne vielä poistaa.

Tässä siis lopputulos. Etu- ja takakappale aitaa ja hihat valkoista trikoota. Kangas tuli melkolailla käytettyä, jäljelle jäi vain muutama kapea soiro. Ihan perus paitahan se on mutta mukava ja mieluinen.

Savaveivailu oli jännittävää ja kelloa tuli katsottua aika usein ja hieman viisareiden eteneminen aiheutti paniikkiakin :) Mutta kokemus oli niin ihana, että varmasti lähden mukaan uudelleenkin.