lisää pitsiä elämään

Olen kokonaan hurahtanut pitseihin.

Pitsejä löytyy jo lähestulkoon jokaisen Pimpulan mekon helmasta  

(joka ei kyllä sovi yhteen sen kanssa että olen maailman laiskin silittäjä),

useammasta paidasta ja vaikka ja mistä.

Nyt oli aika laittaa hiukan lisää pitsiä myös omaan elämään.

Pidän ylipitkistä hihoista, joka näkyy lähestulkoon kaikissa itselleni tehdyissä vaatteissa.

Ja tämä kangas, se on ihanaa! 

Kangas on ihanan pehmeää ja lämmintä, mutta silti kevyttä.

(kangas on niin ihanaa, että pitää ehkä huomenna mennä jättirättiin katsomaan onko kangasta muissa väreissä)

 

 

Kaavana on sama tuttu onion, jota nyt muokkasin lisää. 

Suurin ongelma Onionissa minulle on hihat ja kainalot jotka sain nyt muokattua aika hyviksi.

Joskin kuvaan sain jotkut ihme rypyt aikaiseksi.

 Kuvat on huonoja, sillä mies ei oikein ollut kuvaustuulella.

Hänestä se on ihan sama, millainen kuva on, kun kyllä sen nyt näkee että se on paita :)

tavallisen tylsää, mutta tarpeellista

Minulla on ihana äiti.

Äiti joka arvostaa ompeluksiani.

Äitini ostaa minulle kankaita, joista saan valmistaa mitä haluan,

ainoastaan ehtona on että ompelen välillä aina jotain kummitytölleni (eli siskontytölleni)

ja välillä jotain myös äidilleni.

Tämän postauksen vaatteet on kaikki ommeltu äitini ostamista tarvikkeista

ja kaapissa on vielä useampi kangas joka ei vielä ole päässyt 

ompeluvaiheeseen asti.

Tytöille valmistui tällaiset Minni Hiiri mekkoset

Issomman tytön mekosta en muistanut kuvaa napata, mutta mekko lähestulkoon samanlainen kuin tämä pienempi.

Leggareita valmistui Pimpulalle, kummitytölle ja itselle. 

Kaikki hiukan erilaisia, mutta samasta kankaasta. 

Kankaasta on hyödynnetty molemmat puolet.

Resorilliset legginsit on Pimpulan. 

Kummityttö sai leggarit joissa "eripari lahkeet"

ja itselle valmistui nuo joissa pääkallot ei ole näkyvissä.

Pimpulalle on valmistunut myös paita tästä samaisesta kankaasta, mutta sitä ei ole vielä kuvattu.

Kummityttö inhoaa kauluksia paidoissa, erityisesti poolokauluksia.

Niinpä päätin ommella paidan jossa on oikein korkea kaulus :) 

Katsotaan lentääkö paita seinään vai pääseekö käyttöön.

 

Vaatteet olisi tietysti voinut silittää ennen kuvaamista

Nyt työn alla on taas kankaanpainantaa ja monstereita

 

Isänpäivälahjoja

viimeaikoina on pitänyt kiirettä,

ollaan podettu flunssaa, valmistettu joululahjoja, 

juhlittu miehen siskon lapsen ristiäisiä,

tehty joulu siivousta

 ja niin edelleen

Ommellut olen ahkerasti, mutta

valmiiden tuotosten siirtäminen tänne 

onkin sitten ollut eriasia.

Aloitetaan näiden töiden purkaminen nyt isäpäivälahjoista ja jatketaan seuraavassa päivityksessä muista.

 

 

 

Nämä paidat on valmis paitoja, mutta kuvat tein silityskalvoilla itse.

Paidat oli isänpäivälahja miehelle ja isälleni,

molemmat siis karavaanareita.

 

Miehen isälle ompelimme tyynyliinan johon Pimpula piirsi kangastussilla

(tosin kuvat jäivät vähäisiksi)

Tästä tuotoksesta ikävä kyllä unohdin ottaa kuvan. 

 

 

Kankaanpainantaa ja nuhaneniä

Meille on tullut flunssa kylään.

Ja se on kyllä vienyt voimat niin ettei ole juuri mitään saanut aikaiseksi.

Pahimmassa flunsassa on Pimpula, mutta se nyt vaikuttaa koko perheeseen, koska flunsassa meillä aina valvotaan yöt kun tuo pikkuinen haukkoo henkeään ja kuullostaa siltä ettei saa henkeä.

Eilen kuitenkin reipastuin edes hiukan ja sain jotain valmista aikaan.

Pimpula on kova Mikki Hiiren kerhotalo fani ja nyt kipeänä ollessa ollaankin katsottu kyseisiä elokuvia runsaasti. Lisäksi ollaan luettu Mikki Hiiri kirjaa ja halittu Mikki pehmolelua.

Niinpä äiti päätti ilahduttaa lastaan ja tehdä Mikki paidan. 

Paidasta ei kuitenkaan tullut Mikki vaan Minni, mutta kelpasi silti :)

Niin, ja eihän se paita valmis ole. 

Helma on viimeistelemättä kun en tiedä vielä miten sen tekisin. Ennen silitystä helma kääntyi nätisti päällepäin ja ajattelin käyttää sitä hyödyksi.

Katsotaan mitä keksitään, mutta voi sitä näinkin käyttää.

 

Paita on jo käytössä ja kuvaa silitellään ahkerasti :)

Kai se on vain uskottava että tuonkin ikäiselle on turha tehdä vaatteita joita se ei itse halua :)

takkeja tytöille

Tämä ei todellakaan mennyt niinkuin piti

Takkeja tehdessä oli ahdistus suuri ja luovuutta sai käyttää urakalla

Pimpulan takkia sovitettiin ahkerasti tekovaiheessa, mutta silti valmistuotos oli valtava.

Niinpä tein hätäratkaisun ja siirsin vetoketjun vinoon.

Näin aseteltuna takki ei ole kaunis, mutta päällä se istuu hienosti, eikä nuo saumat näytä noin hulluilta.
Osittain noista vekeistä ja rypyistä saa kiittää myös Pimpulaa joka piti takkia kuvaushetkellä tanssimattona.

Takki pääsi jo testiin kauppareissulle ja toimi hyvin.

Kankaan oikea väri on lähimpänä tuota ulkokuvaa, joka on muuten ihan tärähtänyt, mutta lähestulkoon säkkipimeässä on hiukan hankala kuvata :)

Heijastimet tässä on kaikki silityskalvoilla tehtyjä.

Seuraava takki odottaa vuoren ja päälikankaan yhdistämistä, nyt kun pääsin käyttäjälle sovittamaan.

Kyllä se oman takin tekeminen oli helppoa näihin verrattuna kun sovittamaan pystyi joka välissä.
Onneksi Pimpulaa pystyy jo hiukan lahjomaan.

Niinpä takkia sovitettiin välillä karkkipalkalla :)


EDIT

Lisätään nyt tuo toinenkin takki tähän kun siitä tuli otettua niin huonot kuvat kiirreessä

Takissa on ihan valtava tuo huppu, mutta se on toiveiden mukaan tehty ja ilmeisesti mieluinen.

Ja ryppyinekin takki on kun nämä kuvat on otettu sovituksen yhteydessä.
 

Mekkoja

Tein loppukesästä heppamekon ja ihastuin sen malliin Pimpulan päällä. 

Sitten tehtailinkin mekkoja samalla kaavalla useamman, 

niin Pimpulalle kuin kummitytöllekin.

Kaikkia ei tullut kuvattua, mutta tässä on neitosten suosikit, tietysti samanlaiset

Muutama saman mallinen mekko odottaa jo leikattuna ompeluaan,

ja muutama kangas on ostettu vastaavaa mekkoa varten.

Niistä kankaista ei kyllä tällaista mekkoa luultavasti synny,

vaan muutan suunnitelmaa,

sillä nyt iski kangaspiheys.

Tuohon mekkoon menee meinaa hirmuisesti kangasta, varsinkin kun neitokaisten mielestä mekko on sitä mukavampi mitä runsaampi helma on ja mitä enemmän hihaa on rypytetty

Mutta eiköhän näiden mekkojen kiintiö ole muutenkin jo täysi hetkeksi.

takki ihan itselle

Ulkona alkaa olla kylmä, 

joten päälle on puettava jotain lämpimää.

Vanhat talvitakit tuntui tylsiltä ja vielä hiukan liian lämpimiltäkin.

Hetken mietin, uskaltaisiko sitä kokeilla tehdä itse sellaisen 

kevyttoppatakin, vai miksi niitä nyt sanotaan.

Pikainen kurkistus kangaskaappiin ja löytyihän sieltä tarvikkeet.

Pakko se sitten oli aloittaa..

Ja välihuomautuksena kaikille (eli kahdelle lukijalleni :), että jos haluaa takkiin taskut niin kannattaa tehdä ne ennenkä on ommellut sekä vuoren että päälikankaan valmiiksi ja vielä yhteenkin. 

Oli aika näpertelyä, mutta onnistui kuitenkin :)

Takki lensi välillä jo pois, kun tuntui ettei kangas ole minun näköinen ja takista tulee ruma.

Onneksi pelastin takin ja jatkoin, sillä tämä on päällä aivan ihanan tuntuinen ja näihin keleihin juuri sopivan lämpöinen.

Takissa vuorena siis ohutta tikkikangasta, päälikangas paksuhkoa puuvillaa.

Kaava kaipaa vielä hiukan hiomista, mutta nyt aletaan olemaan jo aika lähellä.

 

 Nyt pitäisi sitten aloittaa takkiprojekti tuolle tyttärelle ja kummitytölle myös.